Olli Kesonen ja Riitta Turunen  

Olli Kesonen syntyi Impilahden Satisen kylässä Anna Tuunaisen (1835-1907) ja Olli Juhonpoika Kesosen (1835-1908) toiseksi vanhimpana lapsena. Anna ja Olli viljelivät sukutilaa, mutta 1860-luvun lopun katovuodet pakottivat perheen muuttamaan Pietariin. Pietarissa olo ei ollut sielläkään helppoa. Impilahdella syntyneistä lapsista kaksi, Matti ja Juho kuolivat Pietarissa 1870-luvun alkuvuosina. Lisäksi kaikki kolme Annan ja Ollin Pietarissa saamaa lasta, Pekka, Maria ja Helena kuolivat jo siellä pieninä. Eloon kahdeksasta lapsesta jäivät siis vain Olli sekä tyttäret Liisa (s. 1855) ja Anna (s. 1861). Liisa avioitui Pietarissa 1874 jaakkimalaisen Sippo Putkosen kanssa. Annakin otti naimakirjan Venäjälle, mutta ainakin 1890-luvulla hän on oleskellut Inkerin Keltossa naimattomana. Annan jäljet häviävät siis Venäjälle. Anna Tuunainen ja Olli Juhonpoika Kesonen palasivat 1870-luvun lopulla kotitilalleen Impilahden Satiseen. Pietarissa olon aikana tila oli ollut vuokrattuna Juhana Nuutisen perheelle.

Jälkipolvien puheissa Olli Ollinpoika on saanut lisänimen ”patriarkka”. Ehkäpä lisänimi on tullut siitä, että Olli oli sukuhaaransa ainoa miespuolinen jatkaja. Ollin isovanhemmilla Juho Kesosella ja Liisa Nupposella oli kyllä toinenkin poika, Juho, mutta tämä kuoli 29-vuotiaana ja naimattomana v. 1865 lavantautiin.

Ollin jälkeen suku lisääntyikin sitten voimakkaasti. Olli avioitui Suistamolta kotoisin olevan Riitta Turusen kanssa (1860-1936) kanssa. Riitta ja Olli saivat yhteensä 14 lasta, joista kuusi sai sittemmin jälkeläisiä. Lapsiparven joukkoon mahtuivat yhdet kolmosetkin, joista tosin yksikään ei elänyt seuraavaan päivään. Kuollessaan Ollilla oli jo liuta lapsenlapsenlapsiakin.

Olli oli Pietarissa ollessaan saanut herätyksen lestadiolaisuuteen. Yhdessä Riitta-vaimonsa kanssa  he pitivät kotonaan pyhäkoulua Satisen kylän lapsille. Kuva on 1920-luvulta.

Jälkipolvilla on Ollista muistikuvia. Osa piti Ollia lempeänä ja viisaana miehenä. Joidenkin mielestä Olli tuuheine partoineen oli hieman pelottavakin heiluttaessaan ja koputtaessaan kävelykeppiään lattiaan. Sukutarina kertoo, että vanhemmiten Olli ei enää jaksanut kulkea saunalle, vaan poikansa vuorokerroin vetivät hänet kelkalla kylpyyn. Raihnaisuus katosi kuitenkin hetkeksi, kun talvisodan alussa kylää evakuoitiin. Ollin kerrotaan nousseen ketterästi ja omin jaloin ensimmäisten joukossa junaan. Sota-aika oli kuitenkin liikaa Ollin terveydelle, ja hän kuoli pian talvisodan päättymisen jälkeen toukokuussa 1940 Riistavedellä. Hautakivessä Ollin syntymävuotena on 1851. Aivan niin vanha hän ei kuitenkaan todellisuudessa ollut, koska pappi oli 1900-luvun alussa kopioinut syntymävuoden uuteen kirjaan virheellisesti 7 vuotta liian aikaiseksi.

Vanhemmiten patriarkka keskittyi pääasiassa uskonasioihin. Ollin pojan tyttären poika (1930-2000) haastatteli patriarkan pojan tytärtä Editiä (1907-1988) ja tämän miestä Edvard Piiraista (1897-1972) vuonna 1971. Haastattelijana toimineella lapsenlapsenlapsella oli omat muistikuvansa isoukistaan, mikä ilmenee johdattelevasta kysymyksestä. Nauhoituksesta selviää, että Edvardilla ja Editillä oli varsin erilainen kuva Olli Kesosesta, mikä aiheutti pienen riidanpoikasen haastateltavien välille.

Vaikka patriarkka käytti vanhemmiten aikaansa pyhäkoulun pitämiseen ja kirkkovaltuuston kokokouksiin, oli hän nuorempana ahkera työmies. Tästä osoituksena on, että hänet palkittiin vuonna 1893 25 mk:n palkinnolla hyvästä ojitustyöstä. (Laatokka-lehti, 10.1.1894)

      Ollin hauta Riistavedellä. Kuva otettu v. 2011