Otto Laukkanen syntyi 6. kesäkuuta vuonna 1910 Kurkijoen Tervun kylässä Pekko Laukkasen(s.1873) ja Ingeborg Laapotin(s. 1876)seitsemästä lapsesta toiseksi nuorimpana. Yksi lapsista, Lyyli kuoli jo viisivuotiaana. Muut sisarukset, Aino, Maria, Toivo, Anna ja Topias elivät aikuisiksi.

Pekko oli ammatiltaan kirvesmies, minkä vuoksi pojatkin olivat näppäriä kädentaidoissa.

Oton vanhimman sisaren, Ainon puoliso Matti Koho pyysi Ottoa ja muita poikia navettatalkoisiin. Kylällä asui paljon Kohoja, ja kerran Oton ollessa ruokatauolla, sattui sinne samaan aikaan eräs Iida Koho, ”Rönön Iita” erotukseksi lukuisista muista kylällä asuvista Kohoista. Tapaus vaikutti merkittävästi Oton tulevaisuuteen, mistä hän itse kertoo seuraavasti:

      Iida ja Otto  

Talvisodassa Otto osallistui Taipaleen lohkon taisteluihin. Tuolloin hän toimi viestipataljoona 7:ssa komppanian vääpelinä. Myöhemmin välirauhan aikana 1941 Otto siirrettiin VP 7:n esikuntaan kirjuriksi sekä määrättiin hoitamaan esikuntavääpelin tehtäviä.

Välirauhan aikana Otto suoritti myös puolustusvoimain pääesikunnan puhelinasentajakurssin. Tämä vaikutti suurelta osin hänen tehtäviinsä jatkosodassa ja hänet määrättiinkin tuolloin JR7:n viestimestariksi. Joukkojen siirtyessä paikasta toiseen Oton päätehtävänä jatkosodassa oli puhelinkeskuksen perustaminen komentokeskuksen yhteyteen, jotta yhteydenpito pataljoonien ja komentokeskuksen välillä oli mahdollista.

Otto asentamassa puhelinkeskusta

Jatkosodassa Tyrjän taistelujen jälkeen JR7:n joukot siirtyi Ihalaan ja siellä asemarakennukseen he perustivat rykmentin komentopaikan. Otto sai tehtäväksi perustaa puhelinkeskuksen asemahuoneen lähellä olevaan toiseen rakennukseen. Sodassa syntyi paljon "tuntemattomia sotilaita" ja sota-aikana suhtautumisesta viholliseen Otto kertoo...

Ihalasta joukot siirtyivät Lahdenpohjaan, jossa Otto perusti puhelinkeskuksen Hökkölän Pappilan mäkeen. Tämän jälkeen JR7:n joukot siirtyivät Laatokan luoteisrannikkoa pitkin Sortavalaan päin, Jaakkimaan, Ihalaan, Akkaharjuun,Mikrilään ja Elisenvaaraan. Akkaharjusta Otto koukkasi pyörällä katsomaan entistä kotitaloaan, josta oli Oton kertoman mukaan osittain katto ja seiniä purettu pois. Muu joukko kersantti Koskisen johdolla suunnisti kohti Mikrilää. Kotitaloltaan Otto meni Räihävaaran kylään ja sieltä Mikrilään, jossa odotti muun joukon saapumista. Sieltä joukot jatkoivat Elisenvaaraan ja Alhon kautta Hiitolaan. Hiitolasta joukot siirtyivät Muolaaseen jossa alkoivat jälleen taistelut venäläisten kanssa. Allaolevassa kartassa näkyy alueet, joissa JR7 eteteni ja kävi taisteluja. Otto kertoo yöpymisestä Muolaassa:

          (Lähde: http://www.luovutettukarjala.fi/kartat/luovkarjkar.htm)

Muolaasta matka jatkui Kivennavalle ja rajajoen yli toiselle puolelle Termolaan, jonne rintamalinja asettui. Termola on kylä, joka kuuluu Pohjois-Inkerissä sijaitsevaan Lempaalan seurakuntaan. Tässä vaiheessa Otto siirrettiin viestipataljoona 21:een, joka oli JR7:ssa hoitamassa viestiyhteyksiä. Matka jatkui Muolaan kautta Äyräpäähän, jonne hän sai käskyn perustaa pieneen puiseen taloon puhelinkeskus.

Eräs Oton harrastuksista oli valokuvaus ja toiset sotilaat tilasivat etukäteen Otolta paljon hänen rintamalla ottamiaan kuvia. Otto soitti kotiinsa ja pyysi lähettämään kuvien valmistusvälineet Parikkalan asemalle. Hän kävi kenttäpostiauton kyydillä hakemassa tarvikkeet Parikkalasta ja sitten Korsussa Otto valmisti pari sataa kuvaa. Ennen Parikkalaan lähtöä pojat olivat Otolta saaneet luvan keittää pontikkaa, kunhan eivät jäisi kiinni. Otto kertoo tapauksesta:

Otto Laukkanen ylennettiin sotilasmestariksi v. 1961 ja omasta pyynnöstään hänelle myönnettiin ero puolustuslaitoksen sotilasmestarin toimesta v. 1963.

  Otto sotilasmestarin puvussa v. 1988  

Sotilasuran jälkeen Otolla oli monia kädentaitoja vaativia harrastuksia. Esimerkiksi vuonna 1978 hän rakensi kaappikelloja lapsilleen ja yhden myös itselleen. 

  Otto ja kaappikellot