Joskus elämä on pienestä kiinni. Jaakko Mikonpoika Karhu (29.4.1788-9.12.1815) palasi markkinamatkaltaan ja pysähtyi Köpingin kievariin. Kievarissa Jaakko ryhtyi korttipeliin 20-vuotiaan Antti Lajanderin kanssa.

Lajanderilla oli yhden taalarin valtionvelkaseteli, jonka hän laittoi pöydälle panokseksi. Peliä pelattiin kaksi kierrosta, jotka molemmat Jaakko karhu voitti. Voitokkaiden kierrosten jälkeen Jaakko nousi pöydästä. Hän otti setelin haltuunsa ilman aikomustakaan palauttaa loppuja rahoja, 24 killinkiä Lajanderin pyynnöistä huolimatta.

Karhu jatkoi matkaansa, mutta Lajander juoksi hänet kiinni ja iski Karhua kievarista ottamallaan veitsellä. Karhu autettiin takaisin kievariin, jolloin nuori Antti Lajander säikähdettyään itsekin tekoaan, kyseli itkuisella äänellä: ”Kuinka sinä voit pitää minun köyhän rahat?”

Karhu pyysi kievarissa olleita ottamaan pussistaan kolikot ja antamaan ne Lajanderille. Lajander otti rahat ja juoksi pois kievarista. Karhu kuoli pian tapauksen jälkeen lattialle.

Lähde: Ylikangas: Puukkojunkkareitten esiinmarssi, väkivaltarikollisuus Eteläpohjanmaalla 1790-1825, s.71

Karhu oli vain 27-vuotias kuollessaan ja hänen toinen lapsensa syntyi vajaa kolme kuukautta isänsä kuoleman jälkeen.

Lajander oli vanhempiensa, räätäli Gabriel Lajanderin (s. 20.3.1752) ja Anna Abrahamintyttären ainoa poika. Isä Gabriel oli kuollut pari vuotta aikaisemmin, ja Antti Lajander asui äitinsä kanssa sukulaisten luona Laihian Ratilan kylässä. Lajander ei saanut pitkää tuomiota ja hänet vihittiinkin jo 23.6.1817 Anna Mikintytär Skanrfin kanssa. Antti ja Anna saivat kolme lasta, Mikin, Antin ja Liisan. Antti Lajander kuoli 2.1.1829 Laihian Ratikylässä.