Taipaleen lohkon torjuntavoitto

Kannaksen itäosassa Taipaleenjoella venäläiset onnistuivat 6.12. tunkeutumaan joen yli Koukunniemeen ja pureutumaan sinne. Taistelut Koukunniemessä olivat suomalaisille kuluttavia ja tappiot olivat raskaita. Suurimmat menetykset kärsi Jalkaväkirykmentti 30:n I pataljoona, jonka tappiot olivat 77 miestä. Vahvan tykistön (84 patteria) ja 150 panssarivaunun tukemat läpimurtoyritykset kuitenkin epäonnistuivat. 10 D torjui neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen. Suomalaisten asemien eteen jäi 35 tuhottua panssarivaunua. Taipaleen suunnan komentajia joulukuussa 1939 olivat everstiluutnantti Teuvo Wartiovaara (JR 29), everstiluutnantti Armas Kemppi (JR 30), everstiluutnantti Matti Laurila (JR 23) ja everstiluutnantti Juho Rikama (Laatokan meripuolustuksen Kannaksen lohko). Eversti Kauppilan pyydettyä vapautusta 10. D:n komentajan tehtävistä tuli hänen tilalleen väliaikaiseksi komentajaksi eversti Aarne Blick. Tammikuun 9. päivästä 1940 lähtien hän toimi Taipaleen lohkon komentajana eversti Einar Vihman ottaessa vastaan divisioonan komentajan tehtävät.

Neuvostoliittolaiset yrittivät tällä suunnalla yllättäen Suvannon ylittämistä 25.-27.12. Taipaleen puolustajien läntiseen sivustaan. Yllätys onnistui, mutta hyökkääjä lyötiin takaisin. Torjunnan rungon muodostivat Kekinniemen sulkulinnakkeen sekä kapteeni Urho Merenheimon komentaman Kenttätykistörykmentti 10:n III pataljoonan (III/KTR 10:n) tuli. Lopullisen ratkaisun taisteluun tällä suunnalla toi kannakselaisista kootun Er.P 6:n jäännösten raivoisa ja voimasuhteisiin nähden toivoton hyökkäys Suvannon Keljan kylään, jossa neuvostoliittolaisilla oli sillanpääasema. Suvannon tapahtumien aikana neuvostoliittolaiset pysyivät suhteellisen passiivisina Taipaleen alueella, sillä he olivat viikkoa aikaisemmin kärsineet tässä suunnassa raskaita tappioita. Taistelut Suvannossa ja etenkin Keljassa muodostuivat hyökkääjälle hyvin raskaiksi. Jäälle ja sillanpääasemiin jäi arvion mukaan noin 2 000 kaatunutta. Runsas sotasaalis käsitti muun muassa 140 konekivääriä, 12 panssarintorjuntatykkiä ja noin 1 700 muun jalkaväen asetta.

Saavutetun torjuntavoiton jälkeen neuvostoliittolaisten toiminta Itä-Karjalassa III AK:n lohkolla hiljeni. Armeijakunnan joukot kärsivät torjuntataisteluissa raskaita tappioita. Yksinomaan Suvannon taistelujen aikana menetti 10. D kolmessa päivässä 516 miestä. Armeijakunnan kokonaistappiot sodan syttymisestä tammikuun 6. päivään mennessä olivat 2 527 miestä, joista kaatuneita oli 671.

(Lähde: http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/karjala/talvisodan_alkuvaiheet)